|
Suomalaista metallia soittavan Lyijykomppanian keuruulaislähtöinen basisti säveltää progea ja on tullut suoranaiseksi käsitteeksi alallaan ulkomaita myöten.
Laajaa skaalaa säveltävä metallibändi Lyijykomppanian basisti Petri ”Lemmy” Lindström toimii useissa kokoonpanoissa ja on noussut monikymmenvuotisen uransa aikana kansainväliseen tietoisuuteen saakka. Lindström on syntyperäinen keuruulainen ja kävi myös koulunsa Keuruulla.
-Koulun jälkeen jäin vielä paikkakunnalle ja olin töissä urheilukentällä ja rakennusliikkeessä. Asuin lapsuuteni Seippolanmäellä, ja sieltä muutimme Kangasmannilantielle. Siellä asuin siihen saakka, kunnes muutin Jyväskylään 1990-luvun alussa, Lindström muistelee.
Tarpeettomia ikävyyksiä
Tuorein produktio, missä Lindström on mukana, on huhtikuun 2021 alussa 40 vuotta täyttäneen Lyijykomppanian Tarpeettomia ikävyyksiä. -albumi, joka raskailla riffeillä runsaan puolen tunnin ajan suomii sotien turhuutta, antaa kyytiä korona-ajan asiantuntijoille ja tekee kunniaa laitoksessa viimeiset hetkensä viettäville vanhuksille.
Korona on rajoittanut musiikkibisnestä, ja myös Lindström on siitä oman osansa saanut.
-Tarkoitus oli, että Lyijykomppania olisi tehnyt 40-vuotisjuhlakiertueen, mutta se siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kyllä me kuitenkin jonkinlaiset illanistujaiset pidämme.
Tuoreutta musiikkiinsa Lindström ammentaa eri tyyleistä niin säveltämisessä kuin soittamisessa. Hän ei halua jämähtää vain yhteen lajiin.
-Vaihtelu pitää mielen virkeänä. Yksi tyyli, mitä sävellän, on proge. Siinä kiehtoo se, että voi biiseissä rönsyillä mihin suuntaan vain. Välillä yllättää itsensäkin, että ai jaa, nyt mentiinkin tähän suuntaan ja tuli tällainen osa. Parhaimmillaan proge tarjoaa melkoisia musiikillisia matkoja.
Vähällä toimivaa
Lyijykomppanian kappaleissa Lindström ei koe olevan liikkumavaraa niin paljoa. Häntä kuitenkin palkitsee se, että vähilläkin rakennuspalikoilla saa aikaan toimivia biisejä.
-Tällä hetkellä minulla on Jyväskylässä pari bändiä, joille sävellän. Niissä tyylini on ehkä enemmän rokkia ja grungea. Ne antavat paljon ja kiehtovat omalla tavallaan.
Lindström ei lähde listaamaan teoksiaan eikä projektejaan tärkeysjärjestykseen. Hänelle työvoitto on aina se, että osat alkavat toimia yhdessä.
-Kaikki kokoonpanot ja projektit ovat minulle tavallaan merkittäviä. Jokaisessa bändissä on biisejä, mitkä merkkaavat itselle enemmän kuin toiset. Joissain ovat vain kaikki osat osuneet oikeille paikoille, tai olen saanut työvoiton jostain biisistä, mistä ei ole alkuun meinannut tulla mitään, mutta lopulta siinäkin osat ovat löytäneet paikoilleen.
pitää mielen virkeänä. Yksi tyyli, mitä sävellän, on proge. Siinä kiehtoo se, että voi biiseissä rönsyillä mihin suuntaan vain. Välillä yllättää itsensäkin, että ai jaa, nyt mentiinkin tähän suuntaan ja tuli tällainen osa. Parhaimmillaan proge tarjoaa melkoisia musiikillisia matkoja.
Aina biisejä tekeillä
Yleensä Lindströmillä on työn alla pari, kolme biisiä. Se on toimiva käytäntö, millä hän taistelee luomisen aiheuttamaa tuskaa vastaan.
-Välillä tulee sellainen tunne, jos biisi syntyy liian helpolla, että eihän tämä nyt näin nopeasti voi valmiiksi tulla. Joskus käy niin, ja joskus joutuu tosissaan tuskailemaan. Jos yksi kappale alkaa takuta oikein kunnolla, teen jotain toista välillä ja palaan myöhemmin siihen hankalaan tapaukseen. Toki käy välillä niinkin, että saa painaa deleteä.
Musiikki on lipunut Lindströmin elämään joskus 1970-luvulla, kun hän sai serkkunsa luona kuunnella Deep Purplea, Black Sabbathia ja muita aikansa legendaarisia metalliyhtyeitä. Lempinimi Lemmy tarttui Motörheadin Lemmy Kilmesteriltä.
-Sillä nimellä minut suurin osa ihmisistä tuntee, jopa äitini, Lindström veistelee.
Jossain vaiheessa nuori hevarinalku ryhtyi tekemään vanerista kitaran mallia ja ikään kuin soitti mukana. Pöytään sormilla rummuttamisen Lindström arvelee aiheuttaneen ei-niin-riemullisia reaktioita opettajissaan.
-Eikä siitä sitten kauaa mennyt, kun piti vanhemmilta kinuta ensimmäinen oikea kitara, sittenhän se viimeistään oli menoa. Yläasteella perustettiin ensimmäiset bändit ja koulun diskoissa soitettiin ensimmäiset keikat. Kyllä se musiikki varmaan vain lähti tiedostamatta viemään, enkä vastaankaan laittanut. Enkä ole laittanut vastaan vieläkään.
Tyylittelyä bassolla
Varsinaista työuraa musiikista ei Lindströmille tullut, mutta mies on tyytyväinen näinkin. Soittaminen on antanut hänelle paljon.
-Basso ja rummut muodostavat sen pohjan, minkä päälle rakennetaan kaikki muu. Vaikka olisi millainen virtuoosi kitarassa, eihän se toimi, jos rytmiryhmä kompastelee. Itse tykkään soittaa bassolla välillä muutakin perusääniä, riippuu tietysti genrestä, mutta jos puhutaan vaikka progesta.
Biiseissä on yleensä tilaa hieman tyylitellä. Lyijykomppanian bassoa Lindström pitää niin sanottuna rähinäbassona.
-Siinä soitan särön kanssa ja paljon sointuja. Siinä mielessä se on vähän niin kuin toinen kitara.
Lyijykomppaniaan Lindström liittyi ensimmäisen kerran vuonna 1996 ja soitti siinä vuoteen 2007.
-Tuona aikana oli muutama hiljaisempi vuosi välissä. Takaisin bändiin tulin vuonna 2016, jolloin perustettiin nykyinen kokoonpano.
Monta rautaa tulessa
Rumpali Esa Moilanen on perustajajäsen ja ollut mukana vuodesta 1981. Sanoitukset ovat hänen käsialaansa. Yhtyeen vokalisti ja kitaristi Tero Vuorinen on kulkenut matkassa vuodesta 2016.
-Kaksi viimeisintä levyä on tehty niin, että minä olen tehnyt musiikin, Vuorinen laulumelodiat ja Moilanen tekstit. Teen demot kotona ja lähetän ne lyijyraadin kuunteluun. Sen jälkeen niitä lähdetään treenikämpille murjomaan lyijymuottiin eli sovittamaan, Viimeistään siinä vaiheessa ne alkavat kuulostaa Lyijykomppanialta.
Lindströmillä on monta rautaa tulessa. Joulun 2020 alla häneltä ilmestyi toinen soololevy, Imaginary Soundtrack, joka on tribuutti viime kesänä menehtyneelle italialaiselle elokuvamusiikin säveltäjälle Ennio Morriconelle.
-Olen aina tykännyt Ennion musiikista. Ensimmäinen soololevyni omistin sen sijaan Black Sabbathille, joka eroaa Imaginary Soundtrackista kovastikin. Lyijykomppanian video alkaa olla loppusuoralla. Yhden belgialaisen kaverin bändin levylle lupasin soittaa bassot ja muutaman biisin olen jo ehtinyt soittaakin. Biisejä sävellän lähes päivittäin, ja sitä touhua lähden tästäkin kohta jatkamaan.
Outi M. Kättö
|
|
