|
OMENAIN KERÄÄJÄ
(musiikki Rautiainen / teksti Moilanen)
Vaiva kuuman
keden alla tuska
makaa tyynyn päällä
kuuma korva kuuntelee
tyhjä pää keksii
turhia syitä
Hermeksen siivet
oven avaa
verinen jalka on
apua vailla
valkeat kääreet
kiireellä kasaan
tukalan huoneen
seinien taa
Askeleet kiireiset
pihan päällä oudon työn
pakko alkaa neljällä raajalla
maata käyden
jäistä lunta
joukko kaapii mätiä
omenoita pehmeitä, ruskeita
kynsin hampain
maasta repii
raivopäisten synkeä
lauma päitään ravistaa
kuolaten suitaan
Täältä sinä pääset pois
kun olet omasi kerännyt
Mitä minun pitikään tehdä
minne mennä, kenen luo
missä ovat valkeat kääreet
mihin helvettiin panin omenat
Täältä sinä pääset pois
kun olet omasi kerännyt
JALOVIINAMIES
(musiikki Rautiainen / teksti Moilanen)
Aaltojen välissä keinuu vene
veneen reunalta roikkuu käsi
veneen pohjalla makaa mies
peloton mies, tolkku pois
hirtettäväksi syntynyt
hukkumalla kuole ei
Pöytäviina
jaloviina
rommiviina
mutta kaikista parasta on
Jaloviina!
Tuvan nurkassa, laatikkosängyllä
lattia ja pöytä pullojen peitossa
mies urvottaa tolkku pois
sika syö mieheltä mökkiä alta
mutta onneksi piirongin laatikossa
syrjällään kellottaa jaloviinapulloja
Pöytäviina
jaloviina
rommiviina
mutta kaikista parasta on
Jaloviina!
KYISEN PELLON KYNTÄJÄT
(musiikki Rautiainen, Moilanen /
teksti Moilanen)
Happosade lyö ikkunaan
venttiilit on tukittu
huoneen lämmössä kirjoitan
viimeisen testamenttini
tyttäreni, poikani pellavapäät
te saatte periä kaiken
Kyisen pellon minä jätän teille
kyntäkää tai jättäkää kyntämättä
Minä elin hyvän elämän
aikaa, armoa, kaikkea oli
runsaan pöydän ääressä istuin
itseni söin aina täyteen
tähteistä teille kokosin
kynnettäväksi kyisen pellon
Kyisen pellon minä jätän teille
yhdeltäkään teistä mitään kysymättä
AAMUN RAUHA
(musiikki Rautiainen, Moilanen /
teksti Moilanen)
Aurinko nousee metsän takaa
tuuli henkii, heräilee
linnunlaulua ilma täynnä
usva painuu laaksoihin
ääneti roikkuvat puissa miehet
kurkuistaan puukolla naulatut
Vainion yllä haisee savu
hehkuvat nokiset hirret
hiljaa ovat sotketut pihat
poissa ihmisten äänet
punaiset ruhot piennarten päällä
muuttuvat hiljaa ruskeiksi
SUDEN HETKI
(musiikki Rautiainen / teksti Moilanen)
Paha silmä katsoo läpi
valkean nahan
korkeitten piippujen välissä makaa
kirveen päällä
lauma odottaa uutta valoa
pimeän takaa
tuhkan ääressä sokea paimen
seisoo selin
Suden hetki
ei mustan sankan savun alla
pelastu kukaan
turvaa ei tarjoo yhdellekään
edes maan kolot
veden vahvuus pohjasta pintaan
täynnä kuolleita
riittää saalista suurille leuoille
kun koittaa
Suden hetki
Pedon hampaat
nukkuvia raatelee
yön lampaat
kitaansa nielee
|
|
